05 Kaksin aina... 020815

Tähän saakka olen saapunut salille ainoastaan vihjeestä, kutsusta tai käskystä. Treenaaminen ei ole tuntunut ihanalta, vaan haasteelliselta. On ollut hiki, on tehnyt tiukkaa, voimat ovat loppuneet kesken. On ollut tosi inhottavaakin. Joka kerta olen kuitenkin tehnyt mitä pyydetään, vaikka pari kertaa olen irvistänyt etten jaksa. Ihan kiltisti ja kiroilemattakaan en ole aina ollut, mutta en ole nillittänyt. Olen treenannut, olen kehittynyt. Nyt jo!

Perjantaina ajattelin ääneen, että ekaa kertaa vuosien tauon jälkeen voisinkin mennä salille yksin. Ja niin vaan Kata saapui treenikaveriksi! Hyvä että tuli, sillä kyllähän se on niin, että yksin en todellakaan saisi puoliakaan irti itsestäni. Olen just niin peruslaiska, että kun alkaa tuntua, niin hanskat tiskiin välittömästi:”Mä lopetan!” Se on se hetki, mihin minä Kataa tarvitsen. Se on se kynnys, mikä yksin jää ylittämättä. Sitten kun kaverin kanssa kuitenkin pystyn, en luovuta, vaan teen sen vihonviimeisenkin kettumaisen toiston... Sen jälkeen on mielettömän hyvä olo. Sitä hyvää oloa olen nyt oppinut odottamaan ja haluamaan.

Kirjaan salitreenit ja kaikki muutkin liikkumiset tuntemuksineen 

 Treenipäiväkirjaan. PT, päivyri ja Polar Loop ovat nyt POP. Elän vielä kuherruskuukautta treenaamisen kanssa ja huoletonta kesälomaa. Kohta alkaa työt, jolloin aikataulutetaan arkea uudelleen. Työmatkapyöräily, lasten harrastukset, ym. Tulee jälleen monta palasta soviteltavaksi vuorokausiin, viikkoihin ja kuukausiin. Miten käytän aikani järkevästi, että elämässä pysyisi tasapaino kodin, perheen, parisuhteen, työn, harrastusten ja levon kesken? Jostain syystä päässäni on soinut Jos se ois helppoo ja erityisesti tartun lauseeseen ”Kaikki ilman muuta silloin innostaa, kun uutta aloittaa” Tällä kertaa en lopeta kesken, en luovuta.

Keskiviikkona Amsterdamiin Kaitsun kanssa lomaselle. Pakkaamme lenkkarit mukaan. Kaksin aina kaunihimpi.

Täyden kympin tyttö




Tanja

Jotenkin tuo peruslaiskuus kuulostaa NIIN tutulle!!! Sen vuoksi harrastankin aina seurassa tai vaikka ryhmäliikuntaa, jossa \\\"komentaminen\\\" ei tosin ole henkilökohtaista, mutta auttaa kuitenkin tsemppaamaan ne viimeiset kurjimmat toistot :)

 

VASTAUS:
Tanja, ihana saada vertaiskaveri :) - Laura