14 ”Kas vain!” 291015

… sanoi kasvain ja kasvoi vain. 

Olen aina ollut huonovatsainen. Jos jollakin on vatsatauti, niin minulla. Matkoilla olen aina pakki sekaisin, se on jo surullinen vitsi ystävieni kesken. Minua on kärsivällisesti odotettu lentokentällä, kahvilassa, uima-altaan reunalla, puistossa, ihan kaikkialla. Pitkään istuminen tarkoittaa takuuvarmaa turpoamista, jännitys jysähtää mahan pohjaan, sinne päätyvät myös murhe ja pettymykset.

Tänään on ollut huono vatsapäivä, näitä on nyt ollut. Ruokailut pitäsi olla suht kunnossa ja juon pitkästi kolmatta litraa vettä joka päivä. Noh, syön liian paljon juustoa ja tänään töissä aika monta piparia päiväkahvilla. Syön ylipäätään liian paljon kerralla, mutta yksin ruoka ei selitä tätä.

Tämän hetken suurimmat vatsani kiukun aiheet ovat jännitys ja pelko. Pieniä pelkoja olen selättänyt jo: Tempaus menee hienosti 12kg kuulalla. Eilen seisoin ennätyspitkään päälläni ilman tukea. Sinuhen sain äänikirjana lainaan, enää pitää ryhtyä kuuntelemaan. Levyjä on mahtavat 31!

Mitä sitten pelkään? Keväällä vatsakipujen syytä etsiessä löytyi paitsi suolistotulehdus, myös munasarjakasvain. Kasvain on nyt suurentunut, se aiheuttaa kaikenlaista hormoonimyrskyä, sekoittaa suolistoa... Seuraava kymppipäivä on jännittävin ikinä, leikkauspäivä. Silloin selviää tarkalleen mistä oikein on kyse. Siihen saakka hengittelen vähän useammin silmät kiinni, sisäänpäin. Kymppipäivän iltana alkaa jo toipuminen.

- Täyden kympin tyttö

ps. Työkaverille ihanasta muistamisesta kiitos. Eläköön!